sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pipoja ja kauluri

Tein aikaisemmin vaaleanpunaisesta oravamerinosta kaulurin ja lapaset. Nyt tein siihen samaan sarjaan vielä pipon. Mallissa saattaa olla vielä hiomista, mutta varmasti lämmin. Merinoa päällä ja polarfleese vuorina. Tein tämän jo aika pienistä tilkuista, joten tuohon eteen tuli sauma.. Jälkiviisaana se olisi pitänyt tietenkin laittaa sivulle.
 
Lisäksi ompelin Metsolan joustofroteesta ja polarfleesestä pipon.Yritin tätä sovittaa pojille päähän.. Isommalle tämä oli liian pieni ja pienempi ei suostunut pitämään tätä.. Kiva näille pojille mitään tehdä.


Siilimerinosta syntyi sitten tälläinen kauluri. Kaula-aukko ruskeaa merinoa. Tämä sentään kelpasi pojille, jopa tuolle isommalle.


Sellaista tällä kertaa. Katsotaan, mitä sitten keksin.

torstai 20. lokakuuta 2011

Lämmintä lapselle

Olin ajatellut ostaa kaulurin tuolle keskimmäiselle. Sitten aloin katselemaan omaa kauluriani ja merinotilkkulaatikkoa... Ja siitä se idea sitten lähti. Ensimmäisen harjoituskappaleen tein vihreästä polarfleesestä, mutta äiti nappasi sen mukaansa. Sitten käsiin osui tätä vaaleanpunaista, ei tämäkään taida ihan upota tuohon poikaan, mutta eiköhän tällekin ottaja löydy. Seuraavan teen sitten pojalle sopivalla värillä :).


Lisäksi ajattelin kokeilla lapasen ompelua. Koska en tee mitään helposti, nämä on ommeltu saumurilla, jopa tuo peukalo. Muoto näissä ei ole täydellinen. Olen kuitenkin tyytyväinen, muistuttavat lapasta. Vuorina näissä on ruskeaa merinoa. Pehmeät ja lämpimät.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kantotakki

En ole paljoa saanut aikaiseksi minimiehen kanssa, mutta huomasin tälläisen vanhan tekeleen, jota en ole esitellyt. Keskimmäistä poikaa odotellessa sain päähäni ommella tälläisen kantotakin (en tainnut keskimmäistä juurikaan kantaa). Ompelussa sain paljon apua omalta mummiltani, tuo luetun ymmärtäminen on aina ollut hankalaa. En esim. tässä vaiheessa ollut ikinä ommellut vetoketjua. Kaava Suuresta Käsityölehdestä. Kankaat ostin Luhdan tehtaanmyymälästä. Tuo ruskea on sellaista vettähylkivää ulkoilutakkikangasta ja vuorina windstopper. Vaikka takki on ohut se on kuitenkin todella lämmin ja tällä tarkenee ihan talvellakin. Koko on 42... Muuten hyvä, mutta olen kokoa 38.. Mahtuu villapaitaa.

Edestä

Takaa

Kantokappaleen kanssa, kyydissä Kaalimaan kakara "Linda Kristiina"
Tähän meni aikaa. Muistaakseni ompelin tätä n. 10 h. Tarkoituksena oli tuolloin tehdä tämä vähän rumemmista materiaaleista ja sitten "se oikea" niistä nätimmistä. Tuota nätimpää en ole ikinä tehnut, kankaat on kyllä tuolla valmiina :) Jos sen vaikka saisi joskus tehtyä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Nyt on lapsella nimi!

No niin. Nuorimmainen on nyt sitten saanut nimen. "Ehkä" poika (siis kuitenkin varmasti poika ;)) oli erittäin kiltisti, katseli kummisetää ja oli hereillä koko toimituksen, muuten onkin sitten nukkunut. Edelliset päivät ovat menneet rattoisasti leipoessa. En tiedä mitä ajattelin, 11 aikuiselle ja 5 lapselle 3 kakkua? Ainakin riitti. Lisäksi oli karjalanpiirakoita (anopin lenkkikaverin leipomia) munavoilla (anopin tekemää) ja pullaa (tämä ihan itse leivottua).
Munaton, vehnätön, gluteeniton ja laktoositon kakku
Aina yhtä haasteellista leipoa kakku ilman munia, jauhojen korvaaminen on helppoa. Keskimmäinen poika siis allerginen kananmunilla ja vehnälle. Sain kestovaippainfosta, kakku-ketjusta reseptin tälläiseen kakkuun:

vajaa 6 dl jauhoja (suklaiseen korvataan n. 0,5 dl kaakaojauheella)
2,5 dl sokeria
4,5 tl leivinjauhoa
(vaniljasokeria tai maun mukaan)
3,5 dl nestettä, esim. 3 dl vettä tai maitoa ja 0,5 dl rypsiöljyä
(Lisäsin vielä leivontasuklaata pieninä palasina)

Kuivat aineet hyvin sekaisin, lisätään neste, sekoitetaan nopeasti, paistetaan uuninpellillä 200 asteessa 20 min. Samalla ohjeella saa oikein hyviä muffinsseja. Päälle laitoin mokkapalojen kuorutuksen eli voita, kahvia ja tomusokeria. Väliin en laittanut mitään, tuo pohja on normaalia tujumpaa, joten välissä oleva kerma korostaa sitä. Tuntuu, että söisi tiiliskiveä kermavaahdolla, vaikka maku on hyvä ;).

Muut kakut leivoin normaalilla sokerikakun ohjeella, tosin jauhoina käytin gluteenitonta jauhoseosta. Tiedän, että osa ihmisistä pitää vaaleasta kakusta ja osa suklaakakusta. Täytteenä pakastemansikoita murskana ja banaania. Päälle raastettua suklaata ja kettukarkkeja (pihlaja), nam. Kerma näissäkin hylaa. Kolmeen kakkuun oli käytettävissä litran verran kermaa, kyllähän sen tietää, että keskenhän se loppuu.. En ole muutenkaan mikään kakun koristelija, onneksi voin väittää saaneeni apua pieniltä käsiltä (tämä jopa osin totta).

vaalea kakku
Suklaakakku
Nämä ovat mukavia kekkereitä, mutta siinä stressatessa pitäisi muistaa keitä on paikalla...

perjantai 7. lokakuuta 2011

Imetysyöpaitaa

No niin. Ristiäiset alkavat olla ovella. Ensi sunnuntaina tuo kuopus sitten saa nimen. Pikku pulma. Ei ole miiiiitään päällepantavaa, joten ei kun sakset suihkimaan (tai mitä ne sakset nyt sanoo) ja saumuri sanoo surrururrr. Ei vain syntynyt ristiäisvaatetta itselleni, vaan yöpaita. Pehmoinen, ihana ja joka suuntaan venyvä trikoo Marimekolta...


Eikä minulla ole vieläkään mitään päälle pantavaa.. Täytyy tehdä inventaario vaatekaapissa, ja toivoa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Imetyspaita ja laudeliina

Vähänlaisesti pääsee ompelukoneen ääreen, alan saada vieroitusoireita. Olen sitten valitettavasti tuon käsitöiden puuttumisen korvannut kantoliinojen ostelulla... EI hyvä idea ;) Nyt joka tapauksessa sain aamulla huijattua pojan nukkumaan omaan sänkyyn kokonaiseksi puoleksi tunniksi, tosin heräsi kaksi kertaa siinä välissä. Tuossa puolessa tunnissa sain kuitenkin ommeltua jotain erittäin tarpeellista. Ompsittelin tälläisen imetyspaidan Marimekon trikosta. Kaavan taisin muokata Ottobren peruspaidasta eli ihan kaavaa poikki..



Lisäksi ostin Alespalasta Lahdesta tälläista pellavakangasta. Oli mielestäni kaunista kuin mikä, kaunis kiilto. Siitä tuli saunaan uudet laudeliinat. Ainoa kurja juttu oli, että pesussa tuo kangas kutistui ihan hirveästi ja liina saattaa olla aavistuksen lyhyt noihin meidän lauteisiin. Vaikka yritin ennakoida ja leikkasin pidemmän.


Olen nyt lukenut paljon kantoliinoista ja muistakin ergonomisista kantohärpättimistä. Mielestäni tämä liina muistuttaa kovasti kantoliinaa, nuo kuviot ja vinojoustavuus... Harmi, että leveyttä oli vain 50 cm ;)